|
Klisia · has · no · limits
fight the POWER
 |
|
Loppujen lopuksi kai minun täytyy sanoa, että en minä jaksa kauaa tavallisia värejä - ainakaan tätä nykyä. Otin nyt siis värinpoiston ja huomenna otan taas uudestaan, koska nyt en kyllä enää jaksa sellaisia. Toisin sanoen huomenna tulee viimeinen värinpoisto, jonka jälkeen sitten värjään ne lopulliseen muottiinsa. En aio paljastaa vielä minkä väriseksi vaikka kuka kysyisi, vaikka ups, kerkesin jo paljastaa rinnakkaisluokkalaiselleni Heidille... mutta toisaalta tuskin sitä kukaan kysyisikään. Ketä nyt kiinnostaisi yksi hiusten värjäys!? Joka tapauksessa olen nyt hakenut itselleni hoitokoiria apulan kautta ja niitä on tullut ihan kiitettävästi! Olen hyvin tyytyväinen, koska minulle on ilmeisesti nyt tulossa ainakin 4 eri paikkaa joissa on 1-3 koiria. Ensimmäistä pariskuntaa lähden katsomaan tämän viikonlopun sunnuntaina. Kyseessä on Chihuahua Bobo (muistaakseni se oli Bobo, ainakin joku B-B yhdistelmä!) 4kk! Sitä alan nyt sitten treenailemaan ja ilmeisesti lenkittelemään. Sen lisäksi tullut viestiä Tinka sekarotuisesta, jota vahdin ilmeisestikin tämän kuun viimeisenä viikonloppuna ja saan sitä vissiin sitten hajanaisesti lenkitelläkin. Samoin kuin nyt on tullut kaksi Australiankelpie urosta näytille ja kirjoitinkin tänään omistajalle kauhean romaanin koirataustoistani (ne jotka yhtään tuntevat minua tietävät, että se on PITKÄ... tosin ei kukaan varmaan loppujen lopuksi osaa arvata, että se olisi niin pitkä kuin se oikeasti on! Vaikka puhun paljon koirista ystäville, tutuille ja tuntemattomammillekin ihmisille, eivät he ole kuulleet puoliakaan minun koirakokemuksistani. Ja jos alkaisin selittämään minulle kestäisi varmaan viikko putkeen selittää kaikki jos sekään riittäisi, saatika sitten etten tappaisi kuuntelijaa tylsyyteen. Tuskin kukaan muu kuin minä jaksaisi kuunnella sellaista pajattamista koirista...)! Noh, eniweis, koiria tulee ja koiria menee. Näkeepi sitten myöhemmin kuinka moni hoitokoira on jäävä pysyväksi. Eipä siitä Bouvier Karhustakaan ole mitään kuulunut vaikka se asuu melkein naapurissa.... Lauantaina myös Teemu tulee käymään Tampereella ja me varmaan vietetään ihan aikaa elokuvissa, kaupungilla ja kenties pelatessa (mitäpä muutakaan minä pelinarkomaanina tekisin!). Olisihan tuota innostusta ollut lähteä kokeilemaan sitä seinäkiipeilyä, mutta enpä osaa sanoa onko täällä missään mahdollisuuksia. Tai onhan täällä varmasti, mutta se että missä ja saako ilmatteeksi.
Current Mood: |
 cheerful |
Current Music: |
System of a Down - Aerials | |
|
|
Katariina on ollut luonani torstaista lähtien ja olemme viettäneet ihan mukavaa aikaa (minä mm. sairastamalla). Torstain lepäsimme ja pelasimme, perjantaina menimme kouluun ja olimme englannintunnilla + kävimme keilaamassa. Sain 116 pistettä ja voitin muut ylivoimaisesti yhdellä kierroksella! Oli kivaa. Sitten kävimme viikonloppuna myös Megazonessa räiskimällä lazer-aseilla. Minulla oli aivan valtava hiki, ja oli aivan SAIRAAN mukavaa!! (*3*) Liikuin alueella nimellä Vortex suurimman osan ajasta. Olin oletettua huonompi Megazonessa (oletukset olivat hyvin korkealla), toisaalta tiesin jo aiemmin olleeni huono asepeleissä, joten sitä kautta ei mikään ihme, etten yltänyt 'huippusuorituksiin'. Joka tapauksessa liikuin pitkästä aikaa hyvin reippaasti ja tuntejakin putkeen! Oli aivan sairaan mahtavaa pelata yhdessä Katariinan, toisen Katariinan (saagai) ja Heidin (rinnakkaisluokkalaiseni), sekä totta kai Siljan ja koko FinFanFunin porukan kanssa! Oli upeaa.
Current Music: |
Lollipop techno | |
|
|
Minulla ei ole ollut mitään kirjoitettavaa pariin viikkoon... enkä usko olevan nytkään. Elämäni on ollut pelkkää tasa paksua puuroa. En ole edennyt mitenkään minnekään, enkä varmaan vähän aikaan etenekään. Minulla on kauhea ikävä Kolinaa, eikä asiaa auttanut, kun eräät ystäväni vain feidasivat minut tuosta vain tässä lähi päivinä. Ei vaihdettu edes läksiäis sanoja heidän lopulta tavatessaan muut ystävänsä ja he vain yksinkertaisesti kävelivät edestäni kun hain koirani puusta pois... Oli hieman sellainen olo, että no mikäs siinä. Antaa ihmisten hoitaa asian kuten haluavat.... Tuntui vain heti alkuunsa olo hieman ei toivotulta seuralaiselta, niin en sitten puhunut mitään ja tien ostokseni itsekseni... mutta luulin kyllä, että sanoisimme edes "heippa" tai jotain. Ei siinä kai muuten, en minä siitä niin kovasti välittänyt - loppujen lopuksi. Tuo on minulle hyvin tuttua, että minut siis vain jätetään oman onneni nojaan ja vähät välitetään miltä ehken minunkin pienen sydämeni sisässä tuntuu. Oikeastaan, kuten jo sanoin, en välittänyt niinkään tuosta tapahtumasta vaan niistä jälkiseurauksista jota se aiheutti. Tajusin ikävöiväni Kolinaa entistä enemmän, Kolina ei jätä niinkuin nämä ystäväni tekivät minulle. Minulla on todella ikävä sitä koiraa, oikeasti. Ei kukaan varmaan edes tajua kuinka, enkä sano tätä siksi että kaipaisin sääliä tai mitään. Minulla vain on hyvin hyvin suuri painoarvo Kolinan suhteen, enkä ehken edes itsekään tajua kuinka suuri - saatika sitten joku perheenjäsenistäni tai ystävistäni.
Jostain syystä myös tänään jutellessani isäni kanssa Kajaani-Helsinki välisestä matkasta torstaina päädyin tatta da daa... itkemään Kolinaa. Se tunnelma jossain välissä hieman.. noh.. lässähti ja päädyin katsomaan turhaankin tarkkaa tietokoneeni näyttöä, jonka taustakuvana on Kolina. Isä toki yritti lohduttaa ja sanoa jotain järkevää, mutta en kyennyt kommunikoimaan. En vastannyt hänen kysymyksiinsä vaikka hän monta kertaa ne esitti, en edes nyökännyt... Saatika sitten kun lopulta sanoin, "jos vain jättäisit minut rauhaan". Tajusin vasta siinä vaiheessa, että isään sattui se sanominen. Yritin kai jotain sanoa puurona, että en minä sillä että se olisi hänen vikansa.. Asialle vain ei voi mitään ja jotain sinne päin. Olen kauhea lapsi, tiedän sen, mutta en vain jaksa vaikuttaa siihen mitenkään. Ajattelin kuitenkin kiittää isää kaikesta. Hänen kanssaan on todella vaikea kommunikoida, en osaa olla läheinen. Kummatkin väistellään katsetta ja inhotaan tuollaisia tilanteita. Tai... ainakin minä inhoan ja isä ei osaa oikein olla sellaisissa. Hassua. Olen kuitenkin nyt valmistanut itselleni asua Tsukiconiin. Toivon, että se onnistuu hyvin. Odotan myös innolla ystävieni, etenkin Kertun, näkemistä. Oikeastaan muilla ei niinkään ole edes painoarvoa. Periaatteessa ihan sama vaikka en edes näkisi muita.
Ei tällä hetkellä ole ihan powerit täysillä, enkä juuri tällä sekuntilla odota tsukia yhtään, mutta jo huomenna olen varmasti innolla mukana, joten sanonkin sen takia, että onneksi tsuki on jo viikon päästä.
Current Music: |
Haloo Helsinki! - Ei Eerika pääse taivaaseen | |
|
|
Isän kanssa taas tuli puhuttua puhelimessa. On kuulemma ihan PA. Eli... ei mahdollisuutta muuttaa tästä rakennuksesta pois ainakaan vähään aikaan... mutta laitan silti hakemusta menemään... niin, no, enpä tiedä. Alkoi taas tulemaan sellainen fiilis, ettei mikään onnistu. Kova ikävä Kolinaa, rahaongelmat, anemia, koulu kusee jne. Ja olen ilkeä isälle kun joka kerta kuullostan niin surulliselta, pitäisi yrittää aina olla iloinen. Huolestutan vain liikaa. Ja pitäis olla näköään informoimatta myös minun terveydestä, kerta heti luullaan että en syö ja olen kauhea anorektikko ja kuolen kohta nälkään tyyliin.
..........Niin, sanottaisiinko että Outi on syvältä. Isä lupasi kustantaa minulle vaikka viimeisillä rahoillaan liikunnallista harrastusta jos haluan sellaisen aloittaa. Minua hävettää ihan kauheasti. Tuntuu, että olen vain taakaksi isälle kun se yrittää aina auttaa niin kauheasti, toisin kuin sitten äiti ei maksa minulle mitään vaikka sillä on elatusvelvollisuus. Vaikeaa tämä, ihan oikeasti. Vaikeaa elää sen kanssa, kun isä kysyy joka puhelussa "No onkos Sotkamosta kuulunut mitään?", joka kerta vastaus on hiljainen "...ei..." ja sitten kysytään heti, "no onkos äitisi laittanut rahaa?" ja toistan aina sen saman lauseen, "ei ole...".
Mutta, toivottavasti osaan edes jotain kokeessa. Tiedän että se kusee, mutta toivottavasti pääsen edes läpi siitä. Jotenkin tuntuu, että jos kusen sen petän isäni kahta kauheammin. Se kuitenkin uskoo, että minä olen hyvä oppilas ja yritän kaikkeni. Omalla tavalla toki yritänkin... mutta välillä tuntuu vain etten ehken jaksa niin paljoa kuin pitäisi. Mutta mutta, pitäisi tosiaan huomenna sitten lukea ihan urakalla kokeeseen. Ja niin aion (yrittää) tehdäkin! Tänään tuli pelattua kuitenkin Tekken 5:sta yhdessä Heidin kanssa (09VO1A luokalta, joka on siis rinnakkaisluokkani). Oli ihan mukavaa.
Current Music: |
ichigo's theme song (BLEACH) | |
|
|
Tänään saimme koulukuvat ja totesimme yhdessä Christinan kanssa kuvat aivan kauheiksi. Minun ilmeeni kuvassa on kaikkea muuta kuin kaunis, olen juuri revennyt ja naama on niinku for real.......... järkyttävä! Yksilökuvakaan ei ollut sen parempi, pienissä kuvissa edustan hieman paremmin, kuin isoissa. Naamani on yhtä pyöreää palloa jos minulta kysytään ja ilme on lähestulkoon '8)' hymiön oloinen. Kieltämättä ainakin meidän luokkakuva on persoonallinen jos ei muuta! Varsin ilmeikäs! Otan sitten syyslomalla siitä varmaan skannerikuvan ja laitan sen ihan nähtäville jonnekin esim. tänne Livejournaliin tai sitten toiselle sivustolleni Bloggeriin http://beyond-ultimate.blogspot.com/ joten the Ultimatesiltakin varmaan voi lueskella kaiken näköistä kivaa, koska päivitän Livejournaliin, the Ultimatesiin, dA:han ja galleriaan hieman eri tietoja aina. Tänään kävin ostamassa apteekista rautabletteja (RETAFER 100mg Fe++), koska sairastan taas anemiaa. Eli nyt on sekin hoidettu alta. Parin viikon päästä on sitten kontrolli. Joka tapauksessa tänään keskusteltiin yhdessä Lauran kanssa skeittaamisesta (koska minulla tuli yhtä-äkkiä täysin tyhjästä halu ostaa skeittilauta!). Ajattelin, että hankkisin jonkun aivan peruslaudan, jossa ei ole mitään kuvia ja modaisin sen tyystin omanlaisekseni! Maalaisin sen ja koristelisin täydelliseksi. Muistan kun meinasin ostaa joskus pienenä kuudennella luokalla skeittilaudan kun näin sellaisen myytävänä Kuopion jossain sporttiliikkeessä. Minulla ei olisi riittäneet varat mihinkään muuhun kuin siihen yhteen lautaan, joten en sitten ostanut sitä. Mutta nyt se into sitten palasi uudestaan! Luulen että se johtui siitä, koska näin eilen, keskiviikkona, kaksi poikaa temppuilemassa sellaisilla temppupyörillä. Se näytti siistiltä, mutta minä muutenkin pelkään hieman pyörällä ajamista (etenkin liukkailla keleillä ja epätasaisilla pinnoilla) en usko että se on aivan minun juttuni. Skeittaaminen voisi kyllä oikeasti olla tosi kivaa! Ainakin saan kiksejä sen laudan tekemisestä jos en sittenkään siitä skeittaamisesta innostu! Ajattelin lähteä etsimään ihan hintoja vielä tänä iltana tai viimeistään huomenna netistä ja katsella minkälaisen kannattaisi ostaa (en minä mitään ihan surkeaa halua!). Tosin sen ostamiseen varmaan kuluu aikaa ihan kivasti, koska minulla menee kauheasti rahaa Tsukiconissa, lomalla ja sitten kun rahaa kuluu koulujuttusiin ja etenkin sitten peleihin, kun nyt tulee sitten se Kingdom Hearts 358/2 Dayssi joka on ehdoton valinta! Huhhuh, sitä odottelen kyllä innolla! Alla esimerkkinä Batman skateboard  Huomenna varmaan jatkan sen laudan suunnittelua koneella ihan. Tästätulee hauskaa, vaikka saa nähdä kuinka onnistuu! ♥
Current Music: |
T.M.Revolution - Invoke | |
|
|
Kävin tänään terveydenhoitajalla, mutta en saanut sanaa suustani sen asian suhteen, jota alunperin ajattelin puhua... Joka tapauksessa, ei se olisi ollut terveydenhoitajalle tarkoitettua, mutta... no ihan sama, ei se ollut se pointti, vaan se, että lopulta kyselin josko hän ottaisi hemoklobiinini koska olen pari vuotta takaperin ainakin sairastanut raudanpuutetta. Sain lopulta selville, että hemoklobiinini on huomattavasti alle 120 joka on sen alaraja. Se oli jotakuinkin 100 kieppeillä, joka on aika paljon toistaiseksi, koska joskus minulla olin joko 86 tai 68, en malta muistaa kumpi. Joka tapauksessa minun täytyisi lähteä ostamaan rautapillereitä, en enää muista sitä merkkiä mitä hän suositteli, mutta kyselee sitten apteekista joskus.. Nyt ei kyllä ole rahaa ostaa sellaisia, pitää katsoa milloin sitä rahaa olisi.. Ensi kuussakaan en mielelläni ostaisi sellaisia (ehken sitten syyslomalla isän kanssa?) koska menee niin valtavasti rahaa coneihin ja megazoneen jonne menemme ison FinFanFun -porukan kanssa, sitä ennen on aluksi syysloma, tsukicon ja sen jälkeen Elsu tulee minulle yökylään viikolla ja jonka jälkeen tulee heti megazone. Eli to-su välille tulee sitten Katsu ja Katariina yöksi.. huoh! Miten jaksan koulussa kun valvon kaksi viikkoa putkeen ja tsukissa ei tule nukuttua ei sitten ollenkaan! Kuolen varmaan ennen aikaisen kuoleman. Sitten keskiviikkoisin on myös kurssit ja kaikki, tuli vasta nyt mieleen. Pitäisi tehdä pukua ja kantaa kauheaa ompelukonetta pitkin Helsinkiä tsukiconin ajan ja olla yötä ja tarjota yöpaikkaa ja mennä ja tehdä ja ja ja! Kauheasti tehtävää! Kotonakaan asiat eivät ole sen paremmin, äiti on hyvin hyvin stressaantunut. Hän puhui, että aikoo muuttaa Kajaaniin. Ei ole siis kovin varmaa tietoa vielä toistaiseksi, mutta viimeistään kesällä aikoi muuttaa. Etsii omakotitaloa ja aikoo hakea työpaikan muuttamista Kajaaniin. Hmm, mitähän tästäkin tulee..
Current Music: |
Gackt - Mind Forest | |
|
|
Olen tänään pohtinut asioita, ja todennut, että minulla on ikävä. Minulla on niin jumalattoman suuri ikävä koiraani, anteeksi, entistä koiraani Kolinaa. Rakastin sitä ja rakastan yhä. Minulla on hirveä huoli siitä, mitä sille kuuluu, miten sillä menee ja niin. Sellaista. Eilen yöllä valvoin sängyssäni pitkään miettien muistaako Kolina minua. Mitä se ajatteli kun lähdin ja se jäi yhdessä emänsä kanssa kasvattajan tarhaan. Sinne odottamaan minua, että hakisin sen pois. Ei, en hakenut, enkä koskaan tule enää hakemaan. En voi hakea sitä lenkillä, enkä edes edes hamuta sitä pientä piristävää tunnetta jonka sain jokaisen surun ja pahan olon keskeltä vain katsoessani sitä. Ihan oikeasti, jos minulla ei olisi 'huonoina aikoinani' ollut Kolinaa, en välttämättä olisi tässä ja nyt. Yhtä vahvana ja silti yhtä särkyneenä - ellei särkyneenpänäkin kuin aina ennenkin. Kolina oli kuin oma pieni tukipilarini joka kannatteli minua pinalla pahimmallakin hetkellä. Kesällä sattui paljon kamalia asioita. Perheessäni tapahtui paljon vaikeita ja vaarallisia asioita, nykyään kaiken ainakin kuuluisi olla hyvin. Ex-isäpuoleni on määrätty vankilatuomioon ainakin seitsemäksi kuukaudeksi, mutta vielä on yksi - se pahin - pahoinpitely käymättä käräjäoikeudessa. En toivo sille miehelle hyvää, enkä ole pitkään aikaan niin tosiaan tehnytkään.
Sitten oli monenlaista muutakin asiaa, joka vaivasi minua. Työskentelin kennelillä lähestulkoon yötä päivää, eikä minulla ollut yhtään vapaa päivää viikossa. Heräsin seitsemältä töihin ja pääsin viideltä, ja jatkoin ilta yhdeksältä vielä kymmeneen. Se oli rankkaa, etenkin kun oli masennusta ja huonoa aikaa pinnassa. Nyt asiat pitäisivät olla hyvin, sain uuden koulupaikan ja opiskelen Tampereella. En asu enää stressaavassa ympäristössä, ja saan itse huolehtia itsestäni. Uskoin saavani ystäviä ja viettäväni myös koulun ohella mukavaa aikaa, etenkin sen takia odotukset olivat korkealla koska Tampere on loppujen lopuksi iso paikkakunta. Ainakin siis verrattuna Kajaaniin.
Odotukset taisivat olla turhankin korkealla alussa, olen ahdistunut ja olen räjähdellyt koulussa tavallistakin herkemmin. En kestä useimpia ihmisiä koulussa, koska he raastavat turhanpäiväisellä valittamisella mieltäni. Joskus on vain sellainen olo, että tekisi mieli lähteä luokasta mitään sanomatta ja jos joku kommentoi sanallakaan lähtemistä, niin yksi terävä mulkaisu saa nämä vaikeamaan - ja jos ei saa niin omapahan oli valintansa. Siltä minusta usein tuntuu, en jaksa istua koulussa ja kuunnella muiden turhanpäiväisiä asioita ja nähdä kun he joko vain valittavat tai pitävät hauskaa ja juttelevat iloisesti toisilleen kuin hyvätkin ystävät. Ehken se onkin juuri siinä, en koe ketään heistä ystävikseni, enkä koe haluavani edes ystävystyä heidän kanssaan. Silti, jossain syvällä sisimmässä, vihaan sitä, että tunnen näin. Miksi itse eristäydyn ja jätän hymyn ja ilon pois? Voisin yhtä hyvin nauraa heidän kanssaan ja tehdä kaikkea mukavaa. En vain näe sitä mukavana, siinä se on. Luulin ystävystyväni Tampereella ja olen ollut täällä kaksi kuukautta kohta, ellei jo? En osaa laskea, enkä edes välttämättä halua, koska se kertoo liian monta päivää siitä, mitä olen ollut erossa Kolinasta. En ole saanut yhtään ystävää ja vietän iltani kotona. Istun koneella, ehkä pelaan tai yritän tehdä jotain kehittävää yleensä vain epäonnistuen siinä ja jättämällä asian sikseen. Sitten jatkan vain sitä samaa rundia ja palaan koneelle. Se kuullostaa ihan siltä, kuin olisin saanut vahvan syysmasennuksen. Kesä meni ja sitten tulee paska fiilis, eikä mikään innosta? Kuullostaa tutulta, paitsi että miksi kesäkin oli samanlainen? En tunne siltikään olevani kovin iloinen.
Jostain syystä, tunnen että vain valitan nyt, enkä näe missään mitään hyvää. Asia ei kuitenkaan ole niin. Kyllä minä uskon että kaikki on joskus paremmin. En vain osaa sanoa milloin, enkä missä. Mutta siitä olen varma, ettei ainakaan vielä vähään aikaan. Näen Kolinaa kaikkialla, monissa asioissa - ja joka kerta kun jokin asia minussa muistuttaa hänestä olen purskahtamaisillani itkuun. Keltaiset lehdet, syksy - se laukaisi sen reaktion. Laulu, se teki sen. Kuva, se teki sen. Koirat jotka tulevat vastaan, ne tekevät sen. Moni asia, en jaksa edes luetella. Kolina vain oli minulle tärkein asia maailmassa ja siitä voi hieman arvella kuinka vaikeaa on vain 'luopua' sellaisesta? Kyllä, erityisen vaikeaa. Onneksi kuitenkin tänään sain tehtyä jotain pientä ja piristävää.. Sain aikaiseksi yhden pääkallon massasta tulevaan cossiini. Ei se ihan sellainen ole kuin ehken pitäisi, mutta olen kuitenkin suht tyytyväinen tulokseen... Vielä kaksi lisää täytyisi tehdä! PS: Minusta hieman tuntuu, että minun tarvitsisi käydä terveydenhoitajan juttusilla... onkohan minulla anemia?
Current Mood: |
 lonely |
Current Music: |
Paramore - hello hello | |
|
|
Miettinyt tässä jo pitkän aikaa, että mitä sitä tekisi ensi maanantaina kun aloitetaan kotiin liittyviä ompelujuttuja tekemään (esim. verhot). Ajattelin, että haluan päästä suht vähällä kankaalla menettelemään kun menee niin kauheasti kuitenkin rahaa kaikkeen muuhun, joten päätin, että ehdotan opettajalle josko saisin tehdä Emilyn!  Mutta jos en Emilyä saa työstää (koska siinä tuskin kauaa menee), voisin ostaa jotain tylsiä ja halpoja koppia ja päällystää ne kauniilla kankaalla tai jotain vastaavaa. Tai sitten yksinkertaisesti voisin vain kokeilla anella jos saisin tehdä cossipukua kun muut ähräävät kodintekstiilien kanss... Ei onnistu, mutta eipä tuota yrittänyttä tuomita. Periaatteessa voishan ne uudet verhot olla tosi kiva, mut raah, ei oo rahaa sellasiin määriin kangasta. Tai no.. saattaa ehken ollakin.. mutta minulle tuli tuossa vähän aikaa sitten tehdä into GNG/GDW figuureita. Ja ehken myös mahdollisesti B-Rabbitia, se ois aika siisti. Ja tietty jotain Heartlesseja ja tällaisia ois kiva saada hyllynkoristeeksi. Voisinkohan minä tehdä suuren pehmolelunkin tai jotain? Tai jonkun tyynynpäällisen, ja siihen sitten keksiä jotain kivaa. Njaa, no, saapi nähdä.
Ja se mitä nyt tulikin mieleeni on varsin hyvä idea. Voisin tehdä koiramalliksi itselleni jonkun rotuisen koiran mitoille pehmolelu koiran (rinnanympärykset, korkeudet ja pituudet vastaavat oikeaa koiraa jne) joka voisi toimi aina mallina. Helpompi tehdä koirille asuja jos olisi sellainen, kun olisi aina mihin testata pukua ja missä kuvata. Hmm, ja toisaalta myös voisin sitten kehitellä lisää näitä korvahuppuja... |
|
|
Huomenna, rakkaat lukijani, kykenette löytämään perheeni mahdollisista väkivalta, rikos ja poliisi-informoinnista, sekä vähintään paikallisesta lehdestä. Tervetuloa tutustumaan, you're welcome ja silleen :--------------------)))))))))).
Current Music: |
Monrose - Even Heaven Cries | |
|
|
Olin eilen tivolissa sisaruksieni Hennan, Roosan ja Rosannan sekä Katariinan siskon Lindan kanssa. Löysin heidät sieltä vahingossa lähtiessäni Isäni perheen kanssa käymään siellä. Minulla oli oikein mukavaa aikaa yhdessä heidän kanssaan, vaikka yleensä en heidän seurasta niinkään välitä. Fiilis palatessa kotiin oli erityisen mukaisa varmaan suurimmaksi osaksi siten, että en ollut pitkään aikaan käynyt __missään ystävieni kanssa. Sisarukseni siis korvasivat tällä kerralla ystäviäni joka on mielestäni hieman huolestuttavaa (mutta ei sisarusuhteen kannalta huonoasia). En ole nähnyt animeconin jälkeen yhtään kaveriani, mutta ei eilen, vaan sitä edeltävänä päivänä kyllä näin Paulaa Sallan, hänen sisaruksesna, synttäreillä. Paula on minulle siis pikkuserkku ja on minua vuoden nuorempi. Hän oli lähdössä tänä viikonloppuna kuopiorockkiin hieman "irroittelemaan" joka hieman harmitti itseäni, kun en ole pitkään aikaan missään käynyt. Nyt kuitenkin kiitos eilisen fiilis parani huomattavasti.
Kuvasin sisaruksiani laitteessa nimeltä "HipHop". Laitteessa ihmiset nostetaan joidenkin, varmaan 8 metrin korkeuteen ja tulee sitten sieltä vapaapudotus. Se ottaa hieman vatsanpohjasta laskeutuessaan nopeasti. Pidän tämän kaltaisista laitteista myös, mutta itse totesin sen hieman tylsäksi, koska olen käynyt 60 metrin korkeuteen menevässä samalla idealla olevassa laitteessa. Se laite oli hieno, itseasiassa ensimmäinen kerta kun en pelännyt korkeita paikkoja. Kai se johtui siitä, koska sieltä alas tullessa tullaan kovaa. Itseasiassa jänistin Suomen Tivolin maailmanpyörästä kun sisarukseni Annu ja äitipuoleni Outi kävivät siinä. Selitin, että inhoan korkealle meneviä hitaita laitteita. Jos maailmanpyörät kulkisivat "tuhatta ja sataa" korkealle minulla ei olisi laitteessa mitään ongelmia, mutta kun se menee hitaasti... ei kiitos. Se joka saa minut lähtemään joskus jättimäiseen maailmanpyörään täytyy olla minulle TODELLA tärkeä, että kykenen siihen lähtemään. Ja silloinkin minua saa varmaan raahata sinne + vietellä ja pakottaa. Ihan oikeasti, ne kulkevat hitaasti ja korkealle, nitisevät ja natisevat EI KIITOS!
Sama pelko minulla on vuoristoratoihin, ne menevät niin hitaasti, etten uskalla mennä niihin! Ne nitisevät ja natisevat ja kulkevat hitaasti! Pelkään että ne lähtevät raiteiltaan ja sitten lennetään ilmassa kuolemaan kun vaunu lähteekin raiteiltaan....
Sen sijaan missään kieputtimissa, vetkuttimissa, korkealle, nopeille ja kaikin puolin yleensä muiden mielestä ällöttäville laitteille minulla ei ole mitään pelkoa. Kun menimme Tukholmassa Grönalundiin (jos nyt muistin nimen oikein) vilkaisin kerran puiston läpi ja osoitin paikan kuulemma pahinta laitetta, "Haluan tuohon." Äitipuoleni oli joskus käynyt puistossa ja sanoi että se on paikan pahin laite.. Hän ei itse ollut koskaan uskaltanut mennä siihen - saatika sitten kukaan hänen kavereistaan. Minä onnellisena sitten kiepuin siellä ilmassa ja tulin hymyillen ja hyppien pois. Toisin sanoen minulla ei ole mitään pelkoa ns. hurjimpia laitteita kohtaan vaikka ne kuinka vetkuttaisivat ja menisivät pää alaspäin jne.
Minä Suomen Tivolin laitteessa nimeltä High Energy, mutta ystävien kesken nimitämme sitä "Danger!"ksi, koska sen keskellä on Danger - merkki. Se taitaakin olla tivolin niinsanotusti pahin laite. Kuvasin koko laitteen liikkumisen ajan joko Lindaa tai itseäni laitteessa, ja kameranikin otti hieman damagea, koska penkit ovat ikävän isot ja liikun siinä väkisinkin sen pyöriessä. Tämän vuoksi olen myös tällä hetkellä täynnä mustelmia. Selkäni on lapojen kohdalta aivan musta, koska en totta kai saanut pidettyä itseäni niin hyvin paikalla kuin olisi voinut pitää, koska kuvasin kamerallani. Tässä kuvassa olen kyllä vielä paikallani, koska hiukseni eivät ole niin räjähtäneet kuin useimmissa muissa kuvissa (koska muissa kuvissa olen vauhdista ottanut kuvia).... en kehdannut niitä tänne laittaa koska ilmeeni oli hieman tärähtänyt :----D.
Voitimme myös ystäväni Katariinan, eli "Katsun" kanssa sellaisesta koneesta Darth Vader - pehmolelun kirjasarjoista ja elokuvista Star Wars tunnettuna. Aluksi kuitenkin kone lagasi ja se laski itse sen kouran vaikka emme edes kerenneet tehdä mitään! Tämän vuoksi menin valittamaan laitteesta ja koska luulin, että Katsu oli laittanut kahden euron kolikon (siinä oli valittavina joko kaksi tai yksi yritystä - eli joko kaksi euroa tai yksi euro) valitin, että se koura laski kummatkin kerrat ihan itsestään emmekä saaneet tehtyä mitään. Sitten tämä herra jäätelö kädessään antoi meille tilaisuuden kokeilla. Ekana kertana ei napannut mutta toisella kerralla nousi itse Darth Vader! Olisittepa nähnyt sitä intoa ja huutoa! Olimme ihan seitsemännessä taivaassa. Joka tapauksessa Katsu sitten myöhemmin ilmoitti, että hienosti huijattu - olimme laittaneet siis aluksi vain yhden euron kolikon - ei kahden. Olin hieman "wtf, aijaa" fiiliksellä mukana. Katariinan kanssa myös pohdimme sitä, että miksi hemmetissä kaikki autoratojen ferrari - autot on niin pieniä! Ja kaikissa lukee "ei päälle kahdeksan -vuotiaille". Kuten hänen paidastaan näkee, hän on ferrari fani, ja sen vuoksi olisimme halunneet ottaa kuvan hänestä ajamassa lasten karuselliferrarilla! Sitten meinattiin että ajaisin sitä ferraria edeltävällä traktorilla, mullikoulu is back! :----D Revettiin jo ajatuksellekin...
Henna, Linda ja Minä (vasemmassa kulmassa siis siskoni, 11v.)
Linda Valmiina "HIGH ENERGYyn".
Current Music: |
Tekken stuff | |
|
|
Tänään tuli sitten lähdettyä kaupunkiin. Tuli ostettua joitain paitoja kirpparilta, kengät ja sitten ihan vaatekaupasta pari ihan kivaa paitaa. Yksi vihreä takaa että edosta avonainen paita, jossa on kaulan taakse tulevat "olkaimet", vihreäraidalliset nilkkatennarit, Yksi vaaleanharmaa löysähkö paita nauharusetti mahdollisuudella selän taakse, vaaleanruskea neulepaita vetoketjulla, musta perus huppari, sekä tumman harmaa neuleliivi napeilla ja kahdella taskulla. Tämän lisäksi ostin (taas) uudet kynsisakset koiralle kun hävitin edelliset..
Totesin myös tänään Kajaanin surkeaksi paikaksi, mm. ihmismassa on niin vähäistä että ihan hävettää, valikoima kaupoissa surkeaa (ei löydy edes tanssimattoa!) peleistä, vaatteista, laukuista, kengistä ja meikeistä lähtien! Poor Kajaani.
Tänään tullut popitettua kunnolla korealaista poikapoppia, kiitos Kertun joka eilen sitä minulle linkitti ihan urakalla. Välillä tulee aina tiettyjä kausia kun haluaa kuunnella hieman raskaampaa musiikkia, joskus '90 luvun poppia/discoa, joskus sitten taas hieman surullisempaa ja joskus ihan kunnon poppia tai vastaavaa. Nyt ilmeisesti iski popituskausi, saa nähdä kuinka pitkälle se jatkuu, koska olen nyt kerännyt itselleni uuden soittolistan youtubeen, josta tosiaan löytyy korealaista poikapoppia, sekä joitain upeita techno ja trance biisejä. Tänään on tullut syötyä myös mansikoita jonkun verran, hitsi että kesän mansikat on niin hyviä!
Tänään olisi ollut niin mukava nähdä jotain kaveria mutta eipä tullut sitäkään sitten tehtyä. Käytimme kuitenkin Annan kanssa koiria metsässä irti, joten edes jotain seurapiirielämää minullekin. Huomenna palaamme aamusta aikaisin isän kanssa Sukevalle ja aloitamme heinätyöt (tai siis kaadamme heinän ja annetaan kuivua sen kolme päivää, jonka jälkee alkaakin sitten kunnolla työt...). Saa nähdä miten minäkään innostun asiasta. Hitto että ei kyllä yhtään innostaisi! Ärsttää kun ne eivät kerenneet silloin sitä heinää tehdä kun olin Helsingissä..
Current Music: |
Big Bang - With U | |
|
|
Tämä päivä ei ole ollut sen parempi kuin edellisetkään, itseasiassa jopa hieman huonompi kuin yleensä (ja yleensä on huono päivä - ainakin tätä nykyä). Eilen illalla sain isältäni suuret nuhteet koiran pidosta, koska se ulvoi yksinään häkissä illalla vesisateessa. Mitä minä kykenin siinä vaiheessa asialle tekemään, koska mummoni ei päästä Kolinaa sisään + sillä on juoksut. Totta kai siihen oli sisällytetty myös muutakin palautetta, varmaan suurimmaksi osaksi juuri laiskuudestani. En vain kiinnostu tekemään muiden hyväksi mitään - esimerkiksi siivoamaan tai olemaan mukava ja auttamaan esim. ruoanlaitossa tai pöydän kattamisessa. Vihaan tehdä porukalla asioista, inhoan sitä jostain syystä syvästi. Tämän lisäksi olen vahtinut nyt usampina päivinä sisaruksiani (sisarpuolia, Annua (5v) ja Villeä (4v)). Olen huono siinä, koska en kykene sietämään lapsia. Sitä ei myöskään auta se, että olen kovin itsenäinen ihminen enkä jaksa ns. perheen seuraa kovinkaan pitkään. Tarvitsen rutkasti omaa aikaa, ja sulkeudun mielelläni omaan huoneeseen useiksi tunneiksi (mielellään koko päiväksikin). Periaatteessa jos saisin huoneeseeni vessan ja pari leipää, sekä juomista en liikkuisi sieltä minnekään muuten kuin sen verran, että lenkitän koiran.
Joka tapauksessa isä oli selvästikin sitä mieltä, että minun pitäisi myydä Kolina. Totta kai vastaus on jo nyt tiedettävissä - ei. Isä vain puhui siitä että olen nuori ja haluaisin mennä kaikkialla käymään jne jne.
I: "Haluaisit sinne Ouluunkin, mutta koiran takia et pääse sinnekään."
H: "En minä sinne haluaisi. Periaatteessa menisin sinne vain sen takia, koska Tuula haluaa nähdä minua."
Tuula ja Pasi ovat kummejani, tai no siis Tuula on ja Pasi on hänen aviomiehensä. Tuula on halunnut minua jo pitkään Ouluun - itselleni se on aivan sama pääsenkö sinne vaiko en. Periaatteessa mielelläni menen Ouluun, mutta oikeastaan sen halun takana on vain se, että Tuula on kosmetologi ja myy Christian Diorin tuotteita (meikkejä), joita saan siis hänen kauttaan ilmaiseksi/halvemmalla. Saan tämän lisäksi myös Tuulalta rahaa. Eli periaatteessa olisin menossa vain materiaalisenperusteen vuoksi Ouluun. Suurin syy kai on se, että olen uuden Diorin puuterin tarpeessa. Voin kuullostaa nyt kusipäiseltä (ja olenkin sitä) ja pikku diivalta, mutta olen todella surkea viettämään aikaani suvun kanssa. Olen niin huomattavasti paljon eristäytyneempi kuin muut.
Mummoni Aune kokee tällä hetkellä masennusta ja stressiä, jonka vuoksi oma oloni oli hieman parempi kun ei tarvinnut yrittää koko ajan olla kauhean pirteä ja koko ajan jutella - koska mummo ei sitä jaksanut tehdä. Masennus on tullut kovan stressin takia uusista lomamökeistämme, sekä myös vanhoista joita on tällä hetkellä neljä (Keskikoskenlomamökit). Mummon ja ukin olisi tarkoitus muuttaa Hotellista pois ja heille rakentaa uusi oma talo, sekä purkaa vanha alapihan kesämökki. Sen lisäksi myös Hotelliin tehdään laajennos, yhden vessan ja huoneen verran (Hotelli = talo, ei siis oikea hotelli. Talojen nimeäminen kulkee vanhassa perinteessä ja talomme on siis nimetty "Hotelliksi" aikoinaan). Myös meidän perhe, Isäni perhe, on myymässä omakotitaloamme Kajaanista. Tämän lisäksi meillä on alinomaa remppaa vuokra-asunnoillamme, sekä meidän tarvitsisi vuodeksi hankkia Sukevan "keskustasta" kerrostalo kämppä perheelle. Tämän lisäksi Minulla tulisi hankkia mahdollisesti oma vuokra-asunto tulevasta opiskelupaikastani jos sellaiseen pääsen. Olen hakenut opiskelemaan pääsääntöisesti Vaatetusalalle, mm. Poriin ja Jyväskylään, tämän lisäksi olen hakenut pariin media-assistentti koulutukseen muille paikkakunnille hieman etelämmästä kuin Kajaani.
Yksinkertaisesti koko perhe on stressin alla, mummoni potee masennusta ja tarvitsisi mielialalääkkeitä. Tämän lisäksi oma perheeni, Äidin perhe, on sellaisessa jamassa etten tiedä mitä tehdä. Olen huolissani lapsista siellä, en niinkään äitistäni. Jos totta puhutaan hän voisi painua vaikka Helvettiin.
Itse olen ollut jo pitkään todella alakuloinen ja nytten etenkin on se tunne vahvistunut syvästi, koska en ole ollut yhteydessä ystäviini herran aikoihin. Periaatteessa näin kyllä ystävääni/viäni Porvoosta/Helsingistä, Vantaalta, Ikaalisista ja parista muusta paikkakunnasta Animeconin aikaan. Olin sen jälkeen myös nykyään (mielestäni) hyvän ystäväni Kertun luona käymässä ja vietimme hieman sateisissa mutta "jees" - fiiliksissä aikaa keskenämme. Tämä olikin ensimmäinen kerta kun olin heillä yötä, sitä ennen olin nähnyt hänet kerran ennemin pienellä sekasortoisella moikkauskerralla Kampissa. Itseasiassa olen todennut tässä ehken pari päivää sitten, että olen tuntenut kertun ehken vasta pari kuukautta. Se tuntuu hieman oudolta, koska mm. Elisa luuli, että olemme tunteneet jo vuosia (!). "Te vaikutitte niin läheisiltä, luulin että olette tunteneet toisenne jo vuosia." Itseasiassa nyt kun ajattelee, niin ehken minä viihdyin niin hyvin siinä porukassa jossa liikuin animeconissa (vaikka niitä olikin monia), ettei sitä edes huomannut että olen ns. uusi niissä piireissä. Silloin tapasinkin Aidan, Marin, Taikan ja Elisan ensimmäistä kertaa. Animeconin aikana tapasin myös ensimmäistä kertaa Irinan, Sivin ja monen muun joiden seurassa viihdyin hyvin. Tietysti myös Savilaakso RPG:n miitti porukan kanssa heiluminen oli ihan mukavaa, vaikka tunsinkin itseni hieman ulkopuoliseksi siellä. Katariinaa (Saagai) ja Katariinaa (Kasai) ei voi myöskään unohtaa, koska heidän kanssaan matkustin matkan Kajaani - Helsinki väliltä. Heille myös näytin paikkoja Helsingissä, koska he eivät olleet ennen kunnolla siellä liikkuneet - jahka laisinkaan. Taisin olla ainut siitä porukasta, joka tunsi Helsingin kuin kodikseen ( = että olisi voinut uskoa itsensä asuvan siellä joskus). Katsun (Kasai, Katariina) lempi kaupunki on Tampere, jossa myös minäkin voisin kuvitella itseni asuvan, tosin Helsinki tuntuu ehken vieläkin paremmalta jollain tasolla. Koska Katsu on parhain ystäväni koskaan vietimme erinomaisen junamatkan ja keskustelimme hänen tulevasta kirjastaan. Hän on unelmoinut kirjan tekemisestä, johon liittyy Irek, ikäänkuin osa hänestä itsestään. Minun sanoin Katariinan luomus, Irek, on kuin tehty upeaa kirjaa tai kirja-sarjaa varten. Hahmolla on vahva perusta ja minä todella uskon, että siitä kirjasta voi tulla yksi lempikirjoistani jonain päivänä - ellei paraskin. Rakastan Irekiä, mutta mitä enemmän, rakastan ystävääni ja toivon, että hän saa tehtyä tämän kirjan joskus, eikä unohda ilmoittaa siitä minulle. Toivon myös hiljaa mielessäni, että Lilian pääsee mukaan sarjaan pienessä tai suuremmassa sivuroolissa ja se olisi suurin kunnianosoitus minua kohtaan mitä voisin koskaan haaveilla. Mitkään diblomit, mitkään pokaalit tai arvoasteikot eivät menisi sen asian yli. Siitä kirjasta tulee menestys.
Koska junamatkamme oli vailla vertaa, ei Animeconin aikakaan mennyt yhtään sen huonommaksi. Viihdyin varsin hyvin, vaikkakaan en pääsyt katsomaan joitain Cosplay - näytöksiä, koska Irina nukkui liian pitkään ja oli hieman liian hidas aamutoimissaan. Meillä oli kuitenkin mukavaa ja nautin kaikkien seurasta - myös heidän joita en ole tähän muistanut mainita.
Koska myös animeconista tuleminen oli yksi osa koko Helsingin reissua taidan sanoa yhden sievoisen sanan tähän. Jos et omista vielä Stepmaniaa tai ITG:tä (joka on hyvin epätodennäköistä) älä KOSKAAN hanki sitä. Se syövyttää aivosi! Pelasin stepmaniaa seitsemän tuntia putkeen ja jos se niin ei mikään pimahduta sinua lopullisesti. Tämän jälkeen olen hakannut sitä peliä kuin Gimli örkkejä... Toisaalta olen myös kehittynyt huomattavasti, vaikkakin silti silmäni eivät jaksa seurata liikaa Chaosta. Tosin voi olla, että "laiskasilmäni" antaa hieman haastettakin siinä vaiheessa. Minullehan siis on todettu niinsanottu laiskasilmä, eli silmäni karsastaa ja minun kuuluisi käyttää lukulaseja, mutta ne ovat menneet rikki kaksi vuotta sitten, eikä uusia ole hankittu. Olen käyttänyt äitini laseja... jotka ovat erivahvuiset kuin omani!
Myös Koltsun (Kolina) juoksut ovat alkaneet ja ne ovatkin penskan ensimmäiset. Kahden vuoden iässä koirani astutetaan todennäköisesti, koska se on sijoituskoira. Tuolla käävälle sitten varmaan tuleekin pikkusia pennun rääpäleitä, saa nähdä kuinka onnistun olemaan ottamatta yhtä itselleni. Tulee varmaan vaikeaa!
Tänään pelatessa Stepmaniaa (taas vaihteeksi) totesin useita hyviä biisejä Kingdom Hearts soundtrackilta. Lempparini on jo kautta aikain ollut Dearly Beloved, josta tykkään aivan kamalasti! Nyt uusina tulokkaina on tullut mm. Sacred Moon, joka on todella kaunis. Tykkään myös Waltz of the Damned kappaleesta. Tämän lisäksi pidän TEKKEN -pelin soundtrackilta kappaleesta nimeltä "Hope in Sunlight" se onkin oikein mukava biisi pelatessa Challengella (jos muistan nyt oikein tason) vaikkakin vielä toistaiseksi on joissain kohdin hieman ongelmia pelin suhteen.
Pleatessani todella helppoa Regret - biisiä (Mai Hoshimura) hard - modella en kyennyt tuskin näkemään näyttöä. Pidän siitä biisistä aivan valtavasti, se on aivan jumalattoman kaunis kappale = C - tulos. Oikeasti saisin siitä kappaleestä vähintään AA:n. Ei siis kannata ladata koskettavia/hyviä biisejä stepmaniaan kun tulokset vain huononee. Agressiossa biisit on jopa helpompia kuin silloin kun ne on aivan jumalattoman ihania, että pistää itkemään. Hankkikaa sitten tanssipeleillenne vaikka jotain jumalattoman kauheita lirkutusbiisejä niin kyllä tulokset paranee.
Eilen tuli muokkailtua hieman kuvia + väritettyä joitain D.Gray-Man avatareja itselle (eli siis tehtyä avatareja). Tein aika perus kamaa, koska en viitsinyt kauheasti rueta väkeltämään niiden kanssa.
Kuvassa yksi lempihahmoistani, Allen Walker 
Periaatteessa tämä kuva sopii harvoille foorumeille, koska se on tämän muotoinen, siksi tein siitä useampia versioita, mutta tämä on niistä omasta mielestäni mukavin. Sen lisäksi aloitin myös yhden kuvan värittämistä, joka on toistaiseksi täysin kesken, joten sitä en edes pistä tänne.
Kuvasimme myös äitipuoleni kanssa Koltsua ja saimme pari ihan suht kivaa kuvaa, vaikka itse lagaankin niissä täydellisesti. Jostain syystä olisin toivonut että omat ilmeeni olisivat olleet edes hieman paremmat :"----D.
  Tänään olen ollut melko vetämätön ja olen vain istunut. Toki olen käynyt viisi kertaa koiran kanssa lenkillä, mutta tuntuu silti, etten ole tehnyt mitään yksinkertaisesti. Ei vain ole ollut sellainen fiilis. Tänään tulimme Sukevalta Kajaaniin, mutta en ole tavannut ketään, eikä ole mitään suunnitelmia. Silti minä laittauduin, ihan sen ilosta. Hiukset, meikit, vaatteet, piilarit ja näin. Kävin lähikaupassa. Enkä sen takia etten viitsisi mennä ilman mitään tällaista vaan sen takia, etten ole oikeasti liikkunut mihinkään, laittautunut. Se ehken ahdistaa minua eniten, että istun täällä kotona ilman ketään ja mitään. Jos en pääse kouluun tämä jatkuu, siinä vaiheessa pääni räjähtää totaalisesti. En kestäisi sitä.
Laihduin kahden viikon aikana jotakuinkin kuusi kiloa, uskon saaneeni ne nytten takaisin koska olin mummolassa. Vihaan sitä kun siellä tuputetaan koko ajan ruokaa. Fiilis on ihan kauhea ja kaikki valittavat jos kieltäydyn syömästä kohteliaasti. Helvetti en halua olla sellainen porsas niinkuin ne. Tai kaikki meidän perheessä on suht hyvässä kunnossa, tosin Outilla hieman ylimääräistä, mutta kun minulla tulee ihan huono olo siitä syömisestä. Joka tapauksessa olen tässä pohtinut josko huomenna kävisin kaupungilla, ihan huvikseen edes pyörimässä ilman sen suurenpaa päänmäärää... Tosin yksin joutuisin sitäkin tekemään ja se varmaan masentaisi sitäkin enemmän kuin että istuisin täällä kotona itsekseni. Hu0h, toivon niin, että pääsen pian opiskelemaan.
Current Music: |
El Tango De Roxanne - Moulin Rouge | |
|
|
Kolinalla, 08.10.2008 syntyneellä siperianhusky nartullani alkoi eilen juoksut. Oli mielenkiintoista huomata, että koira oli hyppinyt siskojeni sängyissä ja lakanat oli täynnä verta :"----D. Sitten kun itse yritti katsoa, että onko sillä oikeasti juoksut niin mikä veri missä? Ei mitään. Aamulla kuitenkin tarkistin penskan niin kyllähän tuota näyttää ekat juoksut olevan päällä. Saa nähdä sitten astutetaanko Kolina toisista juoksuista vai kuinka teemme. Huskyilla nyt kuitenkin on se, että niitä ei saa astuttaa kuin vasta kaksi vuotiaina, eli pitää senkin mukaan sitten katsoa. Ja totta kai hieman etsiä oikeanlaista urostakin tytölle. 
Current Mood: |
calm |
Current Music: |
The Diary of Jane - Breaking Benjamin | |
|
|
![[info]](http://l-stat.livejournal.com/img/userinfo.gif){kind=small}
klisia's journal
